Asiakastiedote: ”Romukulta” ei ole romua.

Viime vuosina mediassa on puhuttu paljon ”romukullasta”, jota kansalaiset myyvät yhä kiihtyvään tahtiin kullan maailmanmarkkinahintojen hipoessa huippujaan. Romukullalla viitataan suomalaisten pöytälaatikoista löytyviin vanhoihin kultakoruihin ja muihin esineisiin. ”Romu sanasta saa helposti vaikutelman, että romukulta olisi jotenkin vähemmän arvokasta. Romukulta ei kuitenkaan ole laadullisesti huonompaa.”, uutisoi YLE alkuvuodesta (YLE, 25.1.2011). Kultapisteen markkinoinnista vastaavalla henkilöllä on selkeä mielipide asiasta: ”Romukulta-termi on sinänsä hieman ikävä, että se helposti harhaanjohtaa kuluttajaa. Meillä on tapana puhua piilokullasta, koska se viittaa mielestämme paremmin ihmisten pöytälaatikoista löytyvän kullan varsinaiseen arvoon, joka monesti yllättää asiakkaamme positiivisesti.”

Savon Sanomat uutisoi elokuussa (Savon Sanomat, 3.8.2011), kuinka jotkut kultaesineitä ostavista liikkeistä maksavat kuluttajalle kullasta hinnan, joka ei ole lähelläkään maailmanmarkkinahintaa. Lehden testissä sormuksesta sai pahimmassa tapauksessa summan, joka olisi ollut noin puolet sen sisältämän kullan todellisesta arvosta. ”Tällaiset tarinat ovat aina huonoa mainetta koko alalle, joka kaipaisi viranomaisvalvontaa Suomessakin. Pitkäkestoinen liiketoiminta perustuu aina siihen, että palvelulla on tyytyväisiä asiakkaita, ja mikäli hyvä hinta on yksi niistä kriteereistä joiden perusteella kuluttajien tyytyväisyyttä mitataan, niin silloin heille täytyy tarjota hyviä hintoja.”, sanoo Kultapisteen Suomen maajohtaja.